Viikko on tuntunut pitkältä ja erilaiselta, mutta mukavalta. On sellainen olo että nyt voi keskittyä taas vähän perinteisempiin kuvioihin, ilman että aamulla tarvitsee pakata treenikassiinsa mm. hääpukua ja korkokenkiä mukaan.
Viime viikon suunnittelimme ja harjoittelimme Talvitansseilla esitettävää performanssia, joka toteutettiin K.H Renlundin museolla. Tunnelma oli vähintäänkin vielä sekavat alkuviikosta, kun kenelläkään ei ollut vielä tarkkaa selkoa, että mitä siellä tultaisiin ihmisten edessä sitten edes tekemään.
Koko teoksen toteuttajina oli meillä jo kerran aikaisemminkin vierailleet Jenni Urpilainen ja Laura Pietiläinen, jotka alkoivat onneksi jo heti maanantaina valaisemaan että minkä tyylinen esitys siellä esitettäisiin. Mukana oli myös harmonikkaa soittamassa Julia Hansson. Meillä itsellä oli koko ajan todella vapaat kädet ja paljon sananvaltaa, tehtiin myös pitkin viikkoa erilaisia improvisaatio kokeiluja esitystä varten. Ideana oli olla läsnä ja ottaa kontaktia yleisön kanssa ja muuntautua sitten erilaisiksi hahmoiksi, jotka liikkuivat vapaasti museossa. Itse esitys meni hienosti ja yllättävän kivuttomasti aikatauluun nähden. Oli virkistävää tehdä välillä jotakin erilaista.
Viikonloppu meni myös Kokkolan kaupunginteatterissa katsoen muita esityksiä, jotka olivat jokainen upeita ja erilaisia. Oma suosikkini oli Jyrki Karttusen Jeminan monta elämää -teos, joka dragshow -tyylisenä esityksenä oli hauskaa ja virkistävää katsottavaa.
Viimeinen esitys oli vielä maanantaina Kokkolan konservatoriolla, jossa järjestettiin Nuorten virtuoosien irroittelu -tapahtuma, jossa soittivat koulun harmonikkaoppilaat. Siellä soitti museossakin mukana ollut Julia Hansson. Esiinnyimme Julian kanssa kolmen kappaleen ajan, ensin omana itsenämme ja sitten hahmoissa. Sekin, jälleen erilaista, mutta mukavaa.
Tästä on hyvä jatkaa Giorgion kanssa ja sitten lompsia lomalle!
-Susanna
