Viimeinen päivä Norjassa

Sunnuntai 30.4.2014

Aamu alkaa haukkauksella sunnuntaibrunssin paahtopaistista (slurps). Voileipägrilli sauhuaa ja vaihdamme viimeiset kuulumiset norjalaisten ystäviemme kanssa. Goodbye sanomme, kun avaimet on palautettu ja on aika kiiruhtaa kimpsuinemme junalle.

Kaksi päivää käveltyämme Osloa ristiin rastiin saavumme vielä sunnuntaikävelylle tähän Norjan merellisen kauniiseen pääkaupunkiin. Ensin on kuitenkin selvitettävä matkatavarasäilytyksen mystinen koodijärjestelmä. Yritämme vakoilla muita käyttäjiä, kunnes ymmärrämme, että ovia ei lukita totutusti avaimilla, vaan ne lukittuvat sähköisesti maksun jälkeen. Laukut ovat vihdoin turvallisesti säilössä ja lähdemme kävelemään auringon paisteessa norjalaisen tanssinkeskuksen, dansens hus, alueelle. Tunnelmoimme alueen taiteilijakorttelin graffitiseinien välissä ja ihailemme käsityöläisten myymiä tuotteita.

Kävely muuttuu sunnuntaiajeluksi, kun hyppäämme bussin kyytiin, joka vie meidät Vigelandin puistoon näkemään satoja ihmispatsaita. Valitettavasti ymmärrämme vasta myöhemmin wikipediasta luettuamme kuinka patsaspuistoa olisi kannattanut kiertää, jotta olisi vielä hienommin havainnut elämän eri vaiheet, tässä elämänkaari-teemapuistossa;)

Muut menevät syömään ja me suuntaamme Sonjan ja kartan kanssa Oslon itä-ghettoon ja löydämme Edvard Munchin museon, jonka ovet eivät aukene meille, koska saavumme paikalle viisi minuuttia sulkemisajan jälkeen. Voihan niitä museoita näinkin kiertää - ulkopuolelta:)

Palaamme juna-asemalle mystisen avainkoodijärjestelmän äärelle ja lähdemme laukkuinemme Oslon lentokentälle odottamaan kotimatkaa.

Lento on myöhässä kaksi tuntia, ja mietimme erilaisia vaihtoehtoja kuinka selvitytyä odotuksen aiheuttamasta tuskasta. Aivan loistavana vaihtoehtona keksimme, että voisimme, samalla lievittäen muidenkin tuskaa, järjestää flashmob-tanssiesityksen, mutta jostakin (Saran suusta) kajahtaa ilmoille: "se tästä vielä puuttuisi, että heitettäisiin lentokoneputkaan flasmobin takia", joten päädymme lukemaan Saran lentokentältä ostamaa hauskaa kirjaa ja hyräilemään Spell for oss Johnny-hittiveisua.

Yöllä myöhään olemme taas kotoisasti Suomessa, eikä ole enää huolta perustarpeiden täyttymisestä.

Hyvästit jää Follolaiset ja Norjanmaa. Neverending travels kiittää ja jatkaa matkaansa.

-Karoliina